Saako Helsingin kahviloista hyvää erikoiskahvia? Intohimoinen kahviharrastaja Kalle Freese, 18, vertaili Helsingin kahvi- ja kahvilatarjontaa.

Café Esplanad

Pohjoisesplanadilla sijaitseva Café Esplanad on Helsingin kansainvälisimpiä kahviloita asiakaskuntansa puolesta. Sijainti kaupungin vilkkaimmalla turistikadulla takaa sen, että kahvilassa kuulee puhuttavan muutakin kuin suomea. Mutta miten käy kahvitietoisen matkailijan?

Illyn espressoa mainostetaan hyvänä. Niin se kuulemma onkin, harmi vain, että omalle kohdalle ei ole koskaan aiemmin sattunut moista, eikä sattunut nytkään. Ensimmäinen havainto espressosta oli creman puute. Crema on espresson ”sielu”, ja jos se puuttuu, jokin on pahasti vialla. Maku oli kitkerä ja vetinen, selkeästi aliuuttunut. Espresso oli vertailun huonompia, en edes kyennyt juomaan sitä loppuun.

Ei taas. Kaakaojauhetta cappuccinon päällä, ja sen alla vielä puoli kupillista kovaa, tiskiainemaista vaahtoa. Cappuccino maistui ennemminkin kitkerältä tiskivedeltä kuin kahvilta.

Hinta-laatusuhteeltaan Café Esplanad oli vertailun huonoimmasta päästä, mutta voisilmäpulla oli sentään aika hyvä.

Cafe Java

Lasipalatsin kulmassa sijaitseva Café Java on erityisesti nuorison suosiossa. Keskeisen sijainnin ansiosta kahvilassa on jatkuva asiakasvirta, mikä asettaa haasteita kahvin laadulle.

Suklaisesta ja täyteläisestä Monterivan Marche-pavuista valmistetussa espressossa oli paksu, tummanruskea ja täyteläinen crema. Mukana tarjoiltava suklaa teki tehtävänsä, eli puhdisti suun ja oli sopivan makea. Espresson maku yllätti positiivisesti. Se oli suklaisen täyteläinen ja levisi koko suuhun, kuten kuuluukin. Espresso oli vertailun parhaasta päästä.

Hyvän espresson jälkeen olivat odotukset cappuccinosta korkealla. Kahvia koristikin soma tammenlehvä, vaahto näytti tasaiselta ja pienikuplaiselta. Kieleni oli ikävä kyllä palaa kahvia maistaessa. Aivan liian kuumaa, ehkäpä jopa kiehahtanutta. Maku oli kuiva eikä kermaisen täyteläisestä mausta ollut tietoakaan. Hinta-laatusuhteelta huono esitys.

Cafe Ursula

Aleksi 13 -kauppakeskukseen laajentunut Café Ursula on sisustettu pirteän värikkäästi.

Kahvilassa on valittavana kahta eri kahvia, italialaista Lavazzaa tai Suomessa paahdettua, luonnonmukaisesti viljeltyä Gran Palomaria. Ensimmäisellä käyntikerralla sattui huono tuuri, kun kahvia ei selvästikään valmistanut kovin kokenut tekijä. Lavazzan espresso oli vetinen ja aliuuttunut.

Toisella kerralla oli parempi onni. Lavazzan crema oli paksu ja maku hedelmäinen. Gran Palomarissa oli myös oikean värinen, paksu crema. Maku oli pähkinäinen mutta silti melko hapokas, kaiken kaikkiaan varsin miellyttävä.

Cappuccinoa koristi sydän ja hieno sellainen. Vaahto oli tasaista ja pienikuplaista. Maku oli kermaisen täyteläinen ja todella makea. Kahvi oli vertailun kovinta kärkeä, mutta tasalaatuisuuteen tulisi kiinnittää huomioita. On muistettava, että laatu on pääosin kiinni tekijästä, ei laitteista.

Fazer Café Kluuvikatu

Klassisen moderni Fazer Café Kluuvikadulla on käsite Helsingin kahvilarintamalla. Samalla paikalla vuodesta 1891 sijainnut kahvila on tunnettu erityisesti miljööstään ja konditoriatuotteistaan, mutta miten on kahvin laita?

Pauligin pavuista valmistettu espresso oli varsin laimea esitys. Crema oli varsin hento, samoin tuoksu. Kahvin alkumaku oli mukavan hapokas mutta nopeasti lässähtävä. Esiin nousi vetisyys, mikä kieli aliuuttuneisuudesta. Jälkimaku oli kuiva ja epämiellyttävä, jopa suolainen. Kun espressolla on vielä hintaa lähes kolme euroa, on hinta-laatusuhde varsin huono.

Ensivaikutelma cappuccinosta oli hyvä. Vaahto oli paksua ja melko tasaista, pinnassa erottui jopa tammenlehvätynkä. Kahvi oli kuitenkin aivan liian kuumaa. Juomakelpoiseksi jäähdyttyään esiin tulivat kahvin täyteläisyys ja erikoisen makea maito, joka antaa paljon anteeksi espresson puutteita. Cappuccino olikin hinta-laatusuhteeltaan parempi kuin espresso.

Frambois

Ranskalaissyntyisen Marc Mulardin kahvila-bistro Frambois voisi hyvin olla Seinen varrella Pariisissa, mutta sijaintina onkin Munkkiniemi. Kahvila on makeanystävän paratiisi, sillä tiskit notkuvat käsintehtyjä herkkuja: macaronseja, kakkuja ja leivoksia. Ranskalainen kahvikulttuuri ei ole kovin paljon kehuja kerännyt. Miten käy Framboisin?

Firenzeläisen Mokaflorin pavuista valmistettu espresso oli selvästi liian pitkäksi valutettu ja sen myös maistoi. Maku oli vetinen ja aliuuttunut, epämiellyttävä – hieman kuin huonoa suodatinkahvia. En voi sanoa suosittelevani.

Myöskään cappuccino ei vakuuttanut. Vaahto oli kova ja isokuplainen. Kahvi oli liian kuumaa juotavaksi ja hetken jäähdyttyään maku oli mitäänsanomaton ja hieman vetinen. Cappuccino ei oikeastaan maistunut kahvilta vaan pikemminkin hieman tiskivedeltä.

Kaakaopuu

Kampin kauppakeskuksessa sijaitseva suklaakauppa-kahvila Kaakaopuu on tehnyt erikoisen ratkaisun. Se käyttää kahvipapuina italialaisen Monterivan Scuro Napolia. Scuro napolilaisittain ronskisti paahdettu kahvi, johon on käytetty vain robustaa. Tästä johtuen kahvissa on runsas crema ja hieman hienostumaton, ronski maku.

Sen huomasi espressossa. Crema oli paksu ja tummanruskea. Kahvi oli kuitenkin hieman vetistä ja aliuuttunutta. Jälkimaku oli kitkerähkö ja jokseenkin epämiellyttävä. Plussaa hyvästä suklaasta.

Cappuccinossa pisti silmään hieno tammenlehväkuvio sekä melko tasainen vaahto. Kahvi oli hieman liian kuumaa juotavaksi heti. Maku oli melko täyteläinen, mutta vähän lattea ja vetinen. Hinta-laatusuhde oli kuitenkin hyvä.

Osa La Torrefazionen kahveista paahdetaan paikan päällä.

La Torrefazione

Lokakuussa Aleksanterinkadulle avattu La Torrefazione, kavereiden kesken La Torre, on erittäin positiivinen lisäys Helsingin kahvilatarjontaan.

Erityisen siitä tekee se, että kahvina käytetään helsinkiläisen pienpaahtimo Kaffa Roasteryn tuorepaahdettua kahvia. Osa kahvilassa käytetystä kahvista paahdetaan paikan päällä. Kun tuoretta kahvia on kerran maistanut, ei tavalliseen, kuukausia sitten Italiassa paahdettuun kahviin halua palata.

La Torressa join yhden elämäni parhaista espressoista. Sopiva hapokkuus, pähkinäisyys ja täyteläisyys täydensivät toisiaan hienosti. Valitettavasti näin hyvä tuuri ei käy joka kerta, ja hieman moitittavaa löytyykin juuri kahvin tasalaatuisuuden puutteesta.

Cappuccinossa maistui mukavasti mausteinen ja täyteläinen kahvi (espressolle ja maitokahveille on omat sekoitukset) ja sopivan lämpöinen, kermainen maito. Kannattaa kuitenkin huomioida, että kaikki maitokahvit latte macchiatoa lukuun ottamatta valmistetaan aina tuplaespressosta, joten maitoisemman kahvin ystäville tavallinen cappuccino saattaa olla liian tujua.

Kaffecentralen

Toisessa Helsingin todellisista kahvipaikoista, Kaffecentralenissa, tarjotaan lähes aina erinomaista, tasalaatuista kahvia ja palvelu on mitä ystävällisintä ja asiantuntevinta. Liike myy ja maahantuo kahvia ja kahvinvalmistusvälineitä, järjestää koulutuksia, huoltaa laitteita sekä tarjoaa Helsingin mittapuulla erittäin hyvää kahvia ja vieläpä uskomattomalla hinnalla. Kaffecentralenissa baristana työskentelevä Ulrika Hannula on uranuurtajia Suomen erikoiskahvipiireissä.

Kaffecentralenissa tarjolla olevaa kahvia vaihdetaan useita kertoja päivässä. Kun yksi loppuu, vaihdetaan tilalle toinen. Kerralla tarjolla on kolmea kahvia, espressoksi sopivaa, maidon kanssa maistuvaa sekä kofeiinitonta. Espresso ei ole yhtä moniulotteista ja mielenkiintoista kuin La Torren tuorepaahdettu, mutta silti lähes aina erinomaista ja tasalaatuista.

Tällä kertaa espressona oli Monterivan Biologicaa, pelkistä arabica-pavuista valmistettu kahvi. Crema oli vaaleahko ja hento, mikä on tyypillistä sataprosenttisille arabica-sekoituksille. Alkumaku oli mukavan hapokas, ja pian esiin nousi hieno makeus. Hinta-laatusuhteeltaan erinomainen.

Cappuccinoa koristi hieno tammenlehväkuvio. Vaahto oli paksu ja melko tasaisen ohutkuplainen, kuten pitääkin olla. Makua on vaikea kuvailla, se täytyy kokea itse. Cappuccinossa maistuivat yhtä aikaa kahvi sekä kermainen, pehmeä maito täydellisessä harmoniassa. Kupillisen juotuaan oli vaikea olla hymyilemättä.

Robert's Coffee Stockmann

Kahdesta suurimmasta Suomessa vaikuttavasta kahvilaketjusta Robert’s Coffee on se, joka panostaa enemmän kahviin. Kahvilan valikoimaan kuuluu omassa paahtimossa paahdettuja alkuperämaakahveja ja espressosekoituksia sekä paljon muuta. Moinen omistautuneisuus ei kuitenkaan maistunut Helsingin keskustan Stockmannin kahvilan kahveissa.

Lasissa tarjoiltu espresso oli aivan liian ”pitkä”, eli tilavuudeltaan liian suuri, liian kuuma, vetinen ja karvas. Kahvi ei maistunut erityisen miellyttävältä, ja kurkkuun jäi karvas jälkimaku.

Cappuccino tarjoiltiin lasissa. Vaahto oli melko paksu ja isokuplainen, ja kahvi oli oikean värinen. Maultaan cappuccino oli sentään hieman kermainen mutta myös vetinen ja karvas, espressosta johtuen, sekä liian kuuma juotavaksi heti. Hinta-laatusuhteeltaan kohtalainen.

Sis. Deli

Vaikka deli-trendi on jyllännyt maailmalla jo pitkään ja Suomessakin hetken aikaa, on Sis. Deli ensimmäinen varteen otettava deli Helsingissä. Valikoimassa on panostettu tuoreuteen, terveellisyyteen ja luomuun.

Etelä-Amerikassa tuotetusta Reilun kaupan Puro-kahvista valmistettu espresso oli ilahduttavan edullinen ja makuelämyskin kohtuullinen. Crema oli ok, mutta maku hieman alavireinen ja vetinen muttei ollenkaan kitkerä. Jälkimaku oli miellyttävä ja pitkä. Espresson hinta-laatusuhde oli vertailun parhaasta päästä.

Sis. Deli oli vertailun ainoa kahvila, jossa kysyttiin, mitä maitoa asiakas haluaa kahviinsa käytettävän, plussaa siitä. Vaahto oli varsin isokuplaista ja kahvin väri laimea. Maku oli laimea ja vetinen, aivan kuten värin perusteella saattoi arvata. Kahvi ei juurikaan säväyttänyt mutta ei nyt aivan huonokaan ollut, tosin ennemminkin kahvilla maustettua maitoa kuin oikeaoppinen cappuccino.

Café Strindberg

Café Esplanadin kanssa Pohjois-Esplanadin kahvilaherruudesta kilpailevassa Café Strindbergissä on tehty kahvin suhteen erikoinen ratkaisu: maitokahveihin käytetään vain rasvatonta maitoa, vaikka yleisesti rasvaisemman maidon katsotaan soveltuvan paremmin kahvinvalmistukseen. Yhdyn yleiseen mielipiteeseen.

Strindbergin cappuccino on ”kruunattu” kaakaojauheella. Miltään muulta kahvi ei sitten oikein maistukaan. Cappuccinosta puuttui sille ominainen täyteläisyys, aivan kuin kahviin olisi käytetty jo kertaalleen lämmitettyä maitoa. Maidon tulee aina olla tuoretta ja kylmää. Miinusta myös siitä, että kahvin kanssa ei tarjoiltu lusikkaa.

Espressoa koristi ohut mutta sävykäs crema. Kahvia oli liian vähän ja se oli kitkerää, selvästi yliuuttunutta. Kokemus ei innosta tulemaan uudestaan.

Café Succès

Vuonna 1957 perustettu Succès tunnetaan erityisesti jättimäisistä korvapuusteistaan. Paikan kahvi ei kuitenkaan vakuuta yhtä suuresti kuin pulla.

Lavazzan espresson alkumaku oli hedelmäinen, mutta pian se lässähti ja esiin tuli vetisyys. Kokonaisuutena espresso oli varsin mitäänsanomaton muttei kuitenkaan aivan huono.

Cappuccino tarjoiltiin normeista poiketen lasista. Lasin läpi näkyi, että lähes puolet kahvista oli vaahtoa. Kahvielämystä verotti myös liian kuumaksi lämmitetty maito. Maultaan cappuccino oli hieman vetinen eikä oikein kahvin makuinen – syy on virheellinen espresso ja liian kuuma maito. Hinta-laatusuhde ei kuitenkaan ollut aivan huonoimmasta päästä.

Se kuuluisa korvapuusti oli muhkea ja varsin kuohkea, mutta sen kaveriksi suosittelen kuitenkin teetä.

Wayne’s Coffee Bulevardi

Suurissa franchising-periaatteella toimivissa ketjukahviloissa on jotain merkillistä. Asiakkaita tuntuu riittävän, vaikka hinnat ovat keskimäärin korkeammat kuin ei-ketjukahviloissa ja laatu yleensä heikompaa.

Näin oli myös Wayne’s Coffeessa. Kalliin espresson crema oli ok mutta maku ei. Kahvi oli vetinen ja yliuuttunut. Positiivista oli, että siitä löytyi silti pieni hapokkuus. Yliuuttuminen aiheuttaa kitkerän ja epämiellyttävän jälkimaun. Maku väänsi suunpielet väkisin alaspäin. Hintaan kuului kuitenkin kohtalaisen hyvä maitosuklaa, jolla pystyi pyyhkimään huonon jälkimaun suustaan.

Cappuccino ei myöskään ollut erityisen hyvä. Ensimmäisenä pisti silmään kaakaojauheella ”koristeltu” vaahto. Maku oli kuivahko eikä ollenkaan kermainen niin kuin sen kuuluisi olla. Wayne'sin cappuccino oli hyvin vetinen ja mauton huonosta espressosta johtuen, eikä se oikeastaan edes maistunut kahvilta.

Kallen kierroksen lisäksi Nyt-liite ehti käväistä myös näissä kahviloissa.

Annankadun Enjoy It on laittanut luomuvalikoiman näyttävästi esille.

Enjoy it

Aamukahdeksalta heti ovien avautumisen jälkeen Annankadun Enjoy itissä saa syödä aamiaista rauhassa (setit alkaen 5 e). Pöydät alkavat täyttyä yhdeksän maissa. Bulevardin ja Annankadun hektinen kulma houkuttelee lähistön työntekijöitä ja ohikävelijöitä, ja lounasaikaan paikka on ollut täysi.

Enjoy it on yhdistelmä kahvilaa, ravintolaa ja baaria. Se tuntuu taistelevan ketjukulttuuria vastaan, ja hyvä niin. Olo on kuin tunnelmallisessa ja hipahtavassa olohuoneessa. Vain kirjat puuttuvat.

Vahvuuksia ovat laatu, tuoreus ja maku sekä luomutuotteet, jotka ovat näkyvästi esillä. Lassi-juomat – nuo perinteiset intialaiset jogurttijuomat – ovat taivaallisen hyviä. Miinuksiin merkitään ruuhka-aikojen hidas palvelu. Tilatun ruuan ja juoman joutui jopa pyytämään uudelleen.

Sunnuntaisin tarjolla on Super Sunday Breakfast Buffet (klo 10–15, hinta 10,50 e). Sitä seuraavaksi kokeilemaan!

Avoinna ma-to 8-19, pe 8-22, la 10-18, su 10-15. Asiakaspaikkoja 25. Tavallinen kahvi 1,50 e, espresso 2,50 e, café latte 3,90 e/4,20 e.

Poston André Demony myy kotimaansa Portugalin tunnetuinta leivosta.

Café Posto

Lokakuussa Lönnrotinkadun ja Annankadun kulmaan avautunut Café Posto voi jäädä huomaamatta, vaikka sijainti on keskeinen. Pikkukahvilan sisutus on simppeli – mutta tunnelma lämmin.

Omistajat, portugalilainen André Demony ja italialainen Stefano Rigatelli, päättivät pistää oman paikan pystyyn, kun Helsingistä ei tuntunut saavan kunnon espressoa. Ideana oli kunnon kahvi ja kaksi makeaa leivosta: yksi Italiasta, toinen Portugalista.

Vilkuilen listaa, enkä löydä tavallisen suodatinkahvin hintaa.

"Meillä ei myydä tavallista kahvia, koska tämä ei ole tavallinen paikka", Demony selittää.

Mitä muuta olisi tarjolla?

"Noita", Demony vastaa ja osoittaa takaseinää. Siinä koreilee iso seinämaalaus: nainen joka pyöräilee leivos kädessään. Otsikkona on Pastel de Nata. "Suomeksi se voisi olla vaikka kermaleivos", Demony sanoo.

Näitä paistetaan paikan päällä joka päivä. Vaikka leivonnainen on pieni, se on ehdottomasti painavin syy vierailulle. Melkein yhtä painava kuin Poston tiramisu.

Avoinna ti-pe 8-19, la 11-18, su 12-17. Asiakaspaikkoja 20. Espresso 1,50 e, café latte 3,50 e.

Karhupuiston kesäkahvila löysi talvitilan puiston kulmilta.

Bear Park Café Kulma

Karhupuiston kesän ulkoilmakahvila Bear Park Cafe on avannut talvisen haarakonttorin Agricolankadun kulmaan.

"Gay-ystävälliseksi" ilmoittautuva valoisa peruskahvila on maalattu iloisen oranssiksi. Pöydät ovat kivijäljitelmää. Taustalla soi Radio Helsinki.

Kaikki kahvit valmistetaan ruotsalaisesta Arvid Nordqvistin luomukahvista. Erikoisuus on Karhupuiston kahvi (3 e) eli tavallinen kahvi, jota saa santsata niin paljon kuin sielu sietää.

Sympaattinen myyjä lunttaa vielä seinältä kahvien hintoja. Café latte ja ruissämpylä juustolla ja kinkulla (3 e) ovat tuoretta perussettiä.

Tarjolla on myös Laitilan limonadeja, Helsingin Jäätelötehtaan jäätelöä ja Fazerin suklaa- ja sitruunakakkua (4,40 e). "Yksinkertaista" aamiaista on myös luvassa tulevaisuudessa.

Viikon auki ollut kahvila sulki heti ovensa tuulikaappiremontin takia, mutta avautuu noin parin viikon kuluttua uudelleen.

Avoinna ma-pe klo 8-20, la 8-18, su 10-18. Asiakaspaikkoja 18. Tavallinen kahvi 2, 50 e (vapaa santsaus 3 e), espresso 2,50, café latte 3,20 e.

Toimittajat: Frida Westerback ja Laura Kytölä / HS

Oman kaupungin etusivulle »