Helsinkiläisten lasten leikkiympäristö on kaventunut kolmen sukupolven aikana, sanoo lasten liikkumisen vapautta tutkinut erikoistutkija Marketta Kyttä .
Hänen mukaansa lasten omin päin liikkumista rajoittaa aikuisten pelko.
Kaupunki on todennäköisesti paljon turvallisempi kuin ennen, mutta koettu turvattomuus lisääntyy, vaikkei siihen ole mitään perusteita.
Kytän mukaan tästä syntyy myös kierre:
"Mitä useampi vallilalainen jättää käyttämättä Vallilan katutilaa, sitä vaarallisempi siitä paikasta oikeasti tulee."
Aikuiset pelkäävät kidnappaajia, pedofiilejä ja murhaajia, mutta syyllinen on media.
"Ne ovat erittäin marginaalisia ilmiöitä, eivätkä tilastojen mukaan lainkaan lisääntyneet, mutta ne saavat mediassa niin paljon huomiota, että ne huomataan ja muistetaan."
Helsinkiläinen Jaakko Rosenborg , 59, vietti lapsuutensa 1950-luvulla Kalliossa ja Sörnäisissä, jonka kaduilla hän sai kuljeskella ja seikkailla vapaasti. Yksi tärkeä paikka oli Helsingin kaupungin teurastamo. "Siellä ammuimme rottia. Niitä oli niin paljon, että joka kerran kun ampui, osui. Siitä saimme karkkirahaa, kun duunarit maksoivat rottien tappamisesta."
Rosenborgin lapsenlapset Selina , 14, ja Sakari , 13, Ala-Nikkola hihittävät epäuskoisina papan muistoille. He ovat saaneet samanikäisinä leikkiä vain omalla kotipihallaan Kumpulassa.
Koulumatkakin taittui hoitajan käsipuolessa.
"Onhan lapset päässeet eri paikkoihin, mutta vanhempien kanssa", äiti Marika Rosenborg perustelee.