Elokuva: Härmä
Arvosana: 3/5
Hurjaa on historiamme ja syvällä pellossa juuremme. Se ehkä jo tiedettiin – ainakin Pohjanmaalla – mutta ihan asiallista ohjaaja JP Siililtä muistuttaa myös kansamme surullisista vuosikymmenistä.
Häjyt eivät laista piitanneet, eikä 1800-luvulla laki häjyihin asti edes ulottunut. Tarina kertoo Härmän lakeuksien mahtavimmasta tilasta Välitalosta, jonka isäntä (Esko Salminen) testamenttaa nuoremmalle pojalleen Matille (Lauri Tilkanen) vastoin maan tapaa. Sen mukaan esikoispoika Eskosta (Mikko Leppilampi) pitäisi tulla uusi isäntä, mutta kun tämä mieluiten terrorisoi tienoota käsi puukon kahvassa.
Esko ei isän järjestelyyn suostu, vaan hävittää testamentin molemmat kopiot ja nappaa talon tiluksineen kunnollisen pikkuveljen nenän edestä. Siitä sopasta syntyy kaksi tuntia draamaa, historiankirjoitusta läheltä sivuavaa epookkia.
Elokuvassa asioita pitää tietenkin yksinkertaistaa ja mutkia oikoa. Hyvät ovat siis tässäkin hyviä ja pahat sitten tosi pahoja. Ohjaaja Siili onkin velkaa kollegalleen Sergio Leonelle, jonka jakoi italolänkkäreissään lain kourasta piittaamattomat ja moraalinvartijat karkeasti eri leireihin.
Mikko Leppilampi tekee elämänsä vaativimman roolityön läpensä ilkeänä puukkojunkkarien johtohahmona, jonka esikuva voisi hyvinkin olla Henry Fondan esittämä pahis Leonen elokuvasta Huuliharppukostaja. Molemmat miehet kun ovat habituksiltaan kilttejä ensirakastajia, mutta joutuneet urallaan ensi kertaa etsimään pahuutta itsestään sekä ihmisinä että näyttelijöinä.
No, Leppilampi ei ole Fonda eikä JP Siili mikään Leone. Nämä sukuriidat ja tämä kolmiodraama kuuluvat tänne Suomemme lakeuksille, eikä sillä lopulta ole arvoa muille kuin meille, talollisten ja talottomien puukkojunkkareiden jälkipolville.
Tällaiset viidakon laitko meillä määräsivät vielä tahdin toissavuosisadalla? Vaikka elokuva korostaa ja kärjistää, pelottavan kuvan se silti taustoistamme piirtää.
Tero Toivanen, Metro wkd
Härmä ensi-illassa perjantaina 17. helmikuuta.