Lähetä kännykuva numeroon 17181 tai tee oma uutinen. Kuvia julkaistaan Oma kaupungissa, Vartissa ja Metrossa. Lue lisää!

Tee oma uutinen pääkaupunkiseudulle

Huom! Tutustuthan myös lukijan uutisten pelisääntöihin. Kiitos!

Lisää artikkeliin kuvia

Espoon Suurpellossa on ajauduttu eriskummalliseen tilanteeseen.

Alueen suuri maanomistaja, Gärkmanin perikunta, jäi kaupungille lähes 39 miljoonaa euroa velkaa maankäyttösopimuskorvauksista. Espoo päätti kuitata velan vastineeksi 6,4 hehtaarin maa-alueesta Kehä II:n varrella.

"Kova hintahan se on, mutta eiköhän kaupunki saa omansa pois ennemmin tai myöhemmin", arvelee tonttipäällikkö Jussi Eerolainen.

Tilanne syntyi, kun maanomistaja ei saanut pääasiassa toimitilarakentamiseen kaavoitettua tonttia kaupaksi yksityisille rakennuttajille. Sopimuskorvaukset kuitenkin lankesivat maksettavaksi.

Perikunnan ja kaupungin sopimukseen sisältyy ehto, jonka mukaan kaupunki maksaa yli 25 000 kerrosneliömetriä ylittävien asuntorakennusoikeuksien myyntihinnoista 50 prosenttia luovuttajalle.

"Nämä ovat sopimuksenvaraisia asioita, mutta tämä on poikkeuksellista. Hyvin neuvoteltu perikunnalta", sanoo Kuntaliiton lakimies Susanna Ijäs.

Espoolla olisi ollut mahdollisuus pakkolunastaa maa. Tällöin kaupunki olisi maksanut maanomistajalle raakamaan hinnan, kaavoittanut alueen ja hyötynyt arvonnoususta itse.

Tonttipäällikkö Eerolaisen mukaan maanomistajilla oli kuitenkin selkeä näkemys siitä, mitä he haluavat. "Ilman muuta he tästä hyötyvät. Tämä kertoo päättäjien arvomaailmasta Espoossa."

Teknisen toimen johtajan Olavi Loukon mukaan kaupungin linja on hankkia niin paljon maata kuin mahdollista.

Lisää asiasta tiistain Helsingin Sanomissa.

  • Elina Väntönen, HS

Keskustelu kommenttia Osallistu keskusteluun

Kiinteistökasino pyörii. Ainoa mikä puuttuu on lopullisen laskun kuittaaja eli niin sanottu maksava asiakas. Toimistoja rakennetaan kuin viimeistä päivää vaikka on kymmenille tuhansille tyhjillään. Ne ei tuu koskaan täyttymään.
Elvytystä, näet.
Monet kiinteistäsijoittajat ovat de facto knkurssitilassa.
Siitähän tässäkin on kyse. Kaavoitettiin toimistotilaa, mutta ei löytynyt ostajaa=rakentajaa, vaan nyt kaupunki muuttaa kaavan asuinkäyttöön ja tontin hinta ei kun nousee vaan.
Tälle jutulle voisi antaa Vuoden kapulakieli-palkinnon.
Sehän tässä sosialismissa onkin vikana, että kaupunki voi pakkolunastaa maan halvalla ja sen jälkeen kaavoittaa siihen mitä haluaa. Eli suomeksi: ryöstää maanomistajan.

Paljon parempi olisi, jos pakkolunastuksessa pitäisi maksaa käypä hinta sen perusteella, mikä on maan arvo kaavoitettuna.
Jep. Juurikin näin. Kaavoitus ei nimittäin maksa lähellekään sitä rahasummaa (eikä ole edes samalla dekadilla), mikä on kaavoitetun kiinteistön arvon nousu kaavoittamattomaan verrattuna. Toki kaupunginkin pitäisi saada jonkinlainen tuotto kaavoitustyöstä, mutta kohtuus kaikessa.
Ja maanomistaja on saanut maansa joko perintönä tai sitten voittanut arvonnassa (eli ostanut lähes arvotonta maata, josta on vuosien kuluessa tullut kaupunkiseudun ympäröimä eli kultaakin kalliimpi). Näitäkö oikeuksia pitäisi erityisesti kunnioittaa, kuten Espoo tekee?
Täysin totta. Tätä eivät vaan suostu monet ymmärtämään. Eivätkä toki voikaan ymmärtää esim. lehdistä lukemalla. Kaupunkien kaavoituskikkailu ja monopoli kaavoitukseen ovat luoneet kiinteistöjen hintojen nousun yhdessä matalien korkojen kanssa. Kuntaliiton "asiantuntijat" ovat aina näissä jutuissa niitä palstatilaa saavia kommentoijia.
Tämä kyseinen suurpellon maanomistaja "Gärkmanin perikunta"on todella iso maanomistaja pääkaupunkiseudulla. No toiset perii toiset hankkii jotenkin muuten,omaisuutensa esim. kauklahdessa oli jokunen vuosi sitten jonkinlainen,huijaus tapaus joka kohdistui johonkin vanhukseen. Jos oikein ymmärsin huijari oli jotenkin tekemissä kaavoittajan tai jonkun muun byrokraatin kanssa. Toivottavasti homma päättyi hyvin.
Olisivat jääneet tämänkin maan nykyiset kaupungit, rautatiet, moottoritiet ja monet muut suuret hankkeet toteuttamatta, jos ns. yleinen etu mahdollistaisi maiden lunastusta.

Lunastusta käytetään nimenomaan raakamaan hankintaan. Arvonnousu syntyy sitten asemakaavan ja infran rakentamisen myötä. Tietyt poliittiset tahot ovat toki sitä mieltä, että on parempi "kunnioittaa yksityistä maanomistusta" eli toisin sanoen pyrkiä yksityistämään voitot ja sosialisoimaan kulut. Puhumattakaan tämän maanomistajavetoisen kaavoituksen vaikutuksesta kaupunkikuvaan - tästä esimerkkinä mainittakoon mikä tahansa alue Espoosta, joka on toteutunut 60-luvulla tai sen jälkeen...
Miksi raaka-aineesta (tässä raakamaa) pitäisi maksaa lopputuotteen mukainen hinta? Millä muulla toimialalla moista ohjetta sovelletaan? Ei se kaavoittamaton pelto tai muu rytö itsestään, ilman useiden ihmisten työpanosta ja rahaa muutu kaavoitetuksi ja siten rakennuskelpoiseksi alueeksi, jolla on katu-, vesi-, ja sähköverkot valmiina. Tämä maanomistanut perikunta ei ole tikkua ristiin laittanut arvonnousun eteen, joten miksi sen kuuluisi saada kaikki hyöty ja kustannusten jäädä kuntalaisten maksettavaksi?
Kaupunki=kaupunkilaiset. Näillä ryöstösaaliiden tuotoilla kustannetaan asukkaiden elämässään tarvitsemia palveluita.
Kyllä se maan arvo tulee nimenomaan kaavoituksen ja kaupunkirakenteen myötä. Jos kaupunki ei tätä tee, ei peltomaalle tule arvoa koskaan. Miksi kaupungin pitäisi siis jakaa lottovoittoja muutamille perintömaiden omistajille ja jättää esim. monet muut nuolemaan näppejään. Enemmän rahaa tavalliselta veronmaksajalta peltomaan omistajille. Näin vain Espoossa!
Miten olisi käynyt jos sama tilanne olisi osunut Matti Meikäläiselle, tietysti pienemmässä mittakaavassa?
oltaisiin viety tontti ja purettu mahdollisesti tontilla sijaitsevat rakennukset omistajan laskuun!
Eikös tuossa joku tontti vietykin? Vai luinko väärin?
No ei varmasti olisi saanut miljoonavelkoja anteeksi jollain postimerkkitontilla. Että siten olisi M. Meikäläisen käynyt.
Täytyy koittaa lukea juttu uudestaan päivällä kun on heränny, jos sen sitten ymmärtäis. Vielä jos sais saman väännettyä rautalankaversioksi tyyliin: Matilla on 5 omenaa jotka hän myi Espoolle.
Matilla oli 5 omenaa joista oli byrokraattisesti sovittu että ne ovat omenia joita voidaan syödä. Alkuperäinen omistaja ei kuitenkaan saanut näitä omenia kaupaksi vapailla markkinoilla joten veronmaksajat ostivat ne nimelliseen markkina-hintaan. Todellinen arvo oli todennäköisesti huomattavasti alempi koska ostajia ei löytynyt. Perustelu on varmaankin se, että onhan nyt Espoo herranjestas jonakin päivänä yksi maailman metropoleista jonka maa-ala on täynnä globaalisti kannattavaa liikerakennusinfraa.
Yhtään en ymmärrä mitä tässä tehtiin?
Siksi olet köyhä duunari ja toiset vetää välistä ja ovat rikkaita. Se on yhteiskunnan tila tänä päivänä. Tämä on kepulien valtakunta.
No oletetaan että omistat hehtaarin peltoa Espoosta. Jos myyt sen niin saat siitä sanotaan nyt vaikka sata tonnia, kympin neliöltä. Jos kaupunki kaavoitta sun pellolle talon, rakentaa tiet, vesijohdot, koulut, jne. mitä nyt alueelle tarvitaan, niin sen sun pellon arvo on noin kymmenen miljoonaa euroa. Vähän niin kuin lottoa, paitsi että voitot on suuremmat.

Tuo kaikki mitä kaupunki rakentaa toki maksetaan verovaroista, ja se voi itseasiassa jopa maksaa sen saman kymmenen milliä mitä sun pellon hinta nousi. varsinkin motarit kuten Kehä II ovat erittäin kalliita rakentaa.

Sivistysmaissa homma menee niin että kaupunki pakkolunastaa sulta sen pellon sadalla tonnilla, mitä siitä muutenkin saisit, rakentaa infran, ja jos jotain jää yli niin pitää itsellään. Espoossa tämä menee miten sattuu, mutta tässä tapauksesssa niin että kaupunki sopii sun kanssa että maksat viisi milliä niin he kaavoitta sen sun pellon, ja sä teet tästä voittoa myydessäsi viisi milliä.

Mutta sitten käykin niin että talous vähän sukeltaa, rakentamisprojekti ei etene, jne. No, sä soitat kaverillesi kaupungilla, ja sanot ettei mulla nyt ole maksaa siitä viittä milliä, tehdään niin että saatte sen pellon sen sijaan. Mutta jos kaupunki sattuu saamaan siitä yli viisi milliä sen myydessään, niin te maksatte mulle siitä voitosta puolet. Mihin kaupunki vielä suostuu.

Uskamatonta. Kiitos kokoomus.
Tämä nyt ei ollenkaan haise lehmänkaupoilta. Ei sitten mitenkään.
Ei. Tämä on sitä vastuullista markkinataloutta. Vain tappiot sosialisoidaan, voitot saa röyhkein veronmaksajien rahojen tuhlaaja pitää itse.
Näin ymmärsin: Maanomistaja oli velkaa Espoolle 39 miljoonaa. Perikunta neuvotteli velasta ja teki diilin. Espoo sai velanmaksuksi palan maata, jonka arvo on paljon paljon vähemmän kuin velka. Espoo teki huonon diilin tai ystävänpalveluksen. Joskus , kun maa on rakennettu, saa Espoo omansa pois.
Voin olla väärässäkin.
Rautalangasta väännettynä: Espoolaisten veronmaksajien varoja siirrettiin Gärkmanin perikunnalle.

Kaavoitustempuilla rikastumista hankaloittaa nyt Suomen syöksyminen 1990-luvun alkua syvempään lamaan, joten nämä asiat pitää ratkaista kiireellä ja veronmaksajien varoja säästelemättä.

Kymmenettuhannet neliöt valmiiksi rakennettuja "toimitiloja" seisoo tyhjillään ja tulee seisomaan sewuraavat kymmenen vuotta. Silti niitä rakennetaan lisää, lisää, lisää...
eikös louko rötöstellyt jo aiemminkin ?
ai niin- virkamies ei tee virheitä ja on syytesuojassa.
olisiko loukolla ja perikunnalla yhteinen yritys ?
Espoon kaupungin päätöksenteko vahvistaa yhdyskuntasuunnittelun taloudellista ongelmaa, nimittäin sitä, että vain hyväosaiset voivat hyötyä poliitikkojen päätöksenteosta. Helsingin Sanomien uutiseen ei löytynyt 64 000 neliön peltomaan hinta-arvioijaa, joten päättäjät ovat toimineet lienee itse arvioijina. Vuonna 2010 peltohehtaarin arvo oli kalleimmillaan Varsinais-Suomessa, missä pellosta maksettiin keskimäärin reilu 10 000 euroa hehtaarilta eli noin 1 euro per neliö. Ottaen huomioon Suurpellon koon (65 ha) sekä kaavoituksen kustannuksen (5%) ja yhdyskuntarakentamisesta (90 milj euroa) aiheutuneet kustannukset, niin yhteiskunnalliseksi hinnaksi saadaan noin 150 euroa neliöltä. Alueen kohtuullinen hinta olisi ollut noin 10 milj. euroa mutta näin rikkaat rikastuvat ja talouskansan eli espoolaisten hupia on maksaa. Kyseessähän on taloudellinen valinta, tosin valintaa päättäjien ei tarvitse tehdä, mikäli budjettiraha polttaa näpeissä. Säästyneellä kolmellakymmenellä miljoonalla olisi voinut rakentaa esimerkiksi oman uimahallin Suurpeltoon. Kansalaisen arjessa tällaiset kaupat näkyvät asukkaiden tarvetta huonompina palveluina.
Kiitoksia hyvästä analyysista, saatiin vertailun vuoksi numeroita puhuvien päiden rinnalle.
Ja nämä rahat pitivät olla Gärkmanin perikunnalta saatava alueen kunnallistekniikkaan ja peruspalveluihin menevä osuus, jotta verorahoja ei tarvisi käyttää.

Kyseessä on pelkästään osa menossa olevaa Kokoomuksen johtamaa "siirrämme varat valtiolta ja kunnilta yksityisille"-kampanjaa. Koska ihmisten silmät aukeavat ja tuota ryöstäjäkapitalismia vastaan aletaan taistella?
Huom! Ylläpidon muokkaama kommentti
Heh!

No nythän mä hokasin. Ilmankos. Kauheella kiireellä noihin maakuntiinkin popsahtelee suunnitelmia kaikenmaailman logistiikkakeskuksista kuni sieniä sateella. Ja luurangot seisoo somasti ihan kuin toi nykynen IKEA monta vuotta aikoinaan.
Ongelma on se, että Suomessa kunnista valtiovaltaan ollaan aina törmäystilanteissa pääoman puolella yrittäjiä vastaan. Pätee tähän tapaukseen napakymppiin. Nythän oli vilahdus siitä, että liiketonttien todelliset arvot ovat reilusti alempia kuin ns. markkinahinnat. Pätee myös valtiotasolla eurotukiin. Pääoman puolella yrittäjiä vastaan. En käsitä Kokoomuksen suurta kannatusta.
Taitava ja normaalin rohkea tutkiva journalisti kyllä voisi kertoa näistä IHMISISTÄ jotka näin tekevät päätöksiä ilmeisen mielivaltaisesti, samoin kaikki ne kytkökset jotka ovat todellinen syy tällaiseen päätöksentekoon!
Totuus on että Suomen valtio omistaa kaikki maa-alueet. Me kansalaiset vaan olemme haltijoita.
Toiset haltiat vain rikastuvat niillä valtion mailla.
Selkokielellä taustaa: Maa-alueen arvo riippuu sen käyttötarkoituksesta ja kerrosneliöiden määrästä. Kaavoittamaton maa on halpaa. Teollisuus- tai toimitilarakentamiseen kaavoitettu tonttimaa on huomattavasti edullisempaa kuin asuinrakentamiseen kaavoitettu tonttimaa. 0,5 on varsin yleinen tehokkuusluku teollisuus- ja toimitilarakentamisessa, esimerkki selkokielellä: 1000m2:n tontille saa rakentaa 500 kerrosneliötä käsittävän rakennuksen/rakennuksia.

Perikunta omisti kaavoittamattoman maa-alueen. Alue kaavoitettiin Espoon kaupungin toimesta, hinta Gärkmanin perikunnalle lähes 39 miljoonaa euroa maankäyttökorvauksina, kaavoituksen myötä tulleena alueen arvonnousuna. Perikunta ei saanut kaupaksi pääasiassa toimitilarakentamiseen kaavoitettua maa-aluettaan, joten Espoon kaupunki lunasti 6,4 hehtaarin alueen tarkoituksenaan kaupata se rakennuttajille sitten joskus, kun kauppa taas käy.

TAI kaupunkisuunnittelulautakunta saa piakkoin käsiteltäväkseen esityksen asemakaavan muutoksesta vasta lainvoimaisen asemakaavan saaneelle alueelle = toimitilarakentamisen kerrosneliöt muutetaan asuinrakentamisen kerrosneliöiksi. Maa-alueen arvo nousee entisestään - noin 100% - ja perikunta haluaa siitä osansa. 6,4 hehtaarille rakennetut 25 000 asuinkerrosneliötä on paljon vähemmän kuin esimerkiksi 0,5 kaavan sallimat 32 000 kerrosneliötä = parikymmentä nelikerroksista kerrostaloa.
Muuten jotakuinkin näin, mutta maankäyttökorvaus 39M€ on syntynyt paljosta muusta kuin tästä yhdestä läntistä. Niiden osalta maanomistajat ovat jo rahansa saaneet, mutta velkaa ei kuitenkaan huvittanut maksaa, joten päätettiin lobata yksi diili kaupungin virkamiesten kanssa. Millä porukalla on valtuudet neuvotella näin järjetön kauppa???
Minusta tämä juttu nyt haisee. Miksi yhteiskunnan rahoja syydetään rikkaalle perikunnalle ja mistä kaupunki ottaa nämä miljoonat, joita olisi kipeästi tarvittu vanhustenhoitoo, terveyspuolelle ja muiden sosiaali- ja terveyspuolen vajeiden peittämiseksi? Korruptio ja suhteet näköjään pelaavat edelleen Espoossa. Mihin ihmeessä kaupunki tarvitsee näin paljon toimistorakennusoikeutta keskelle peltoa?
Hyvä veli verkosto toimi taas.
Ja paljonko ao. perikunta maksoi pimeästi lahjusrahoja päätöksen tehneille virkamiehille ja muille asiaa lobanneille?
Henkilösuhteita olisi tutkivan journalistin syytä tonkia seikkaperäisesti.......

"Rautalangasta väännettynä: Espoolaisten veronmaksajien varoja siirrettiin Gärkmanin perikunnalle. "
Kyllä minusta pitää ottaa huomioon sekin, että tuo Espoon "maksama" summa on kuitenkin alunperin velkaa, joka on syntynyt siitä, että Espoo on laskuttanut perikuntaa. Eli tuossa Espoo tavallaan päätyi maksamaan itse kaavoituksen (jonka hintaa se maankäyttökorvaus oli) ja sai maa-alueen, johon kaava kohdistuu. Kun velan määrä perustui siihen, että käyttö olisi ollut toimitilarakentamista, sopimus tulevan voiton jakamisesta jos päädytään asuntorakentamiseen on kyllä jotenkin perusteltavissa. Jos perikunta olisi saanut myydä alueen asuntorakentamiseen, kaupat olisivat saattaneet syntyäkin.

Eihän Espoo tuossa mitään suuria summia ole ymmärtääkseni hävinnyt. Vai onko? Ymmärsinkö jotain pahasti väärin? Tämänhetkinen tilanne auki laskettuna kai on se, että Espoo on itse maksanut kaavoituksen ja saanut maan ilmaiseksi, mutta jos kaavan mukainen käyttötarkoitus muuttuu, Espoo ei saa tästä seuraavaa arvonnousua kokonaan itselleen. Perikunta taasen on toistaiseksi menettänyt reilut 6 ha maata, mutta jos sen käyttötarkoitus muuttuu, voivat saada jotain.

Vai onko nyt niin, että kaava oli paljon laajempi, ja perikunta sai pienellä maa-alueella kuitattua isomman alueen kaavan jättämät velat?
"Eihän Espoo tuossa mitään suuria summia ole ymmärtääkseni hävinnyt. Vai onko? Ymmärsinkö jotain pahasti väärin? "

Niin, miten kukin sen 39 miljoonaa euroa mieltää. Kyllä se minusta varsin paljon on, varsinkin kun perikunta on sen saanut ansiotta. Summa on jo laskettu kaavoituksen tuottoihin, joilla osaltaan maksetaan kaavoitustyöstä ja infran rakentamisesta aiheutuvia kustannuksia. Perikunta ei ole mitään menettänyt, sehän juuri myi pienen maapläntin huippuhinnalla: yli 600 euroa/m2. Raakamaan oikea hinta on Espoossakin alle 10 euroa per neliömetri (Keski-Uudellamaalla noin 3 euroa) eli Espoo otti takkiin "vain" 38 miljoonaa.
Niin, siis perikunta sai anteeksi 39 miljoonan euron velan, joka oli syntynyt siitä, etteivät pystyneet maksamaan maankäyttösopimuksista juurikin Espoolle. Kun samalla maapläntin omistus siirtyi, ei entiselle omistajalle syntynyt sitä ansiotonta tuloa, jonka perusteella Espoo oli miljooniaan velkomassa. Nythän Espoo sai raakamaata käsittääkseni ilmaiseksi - kuitattu velkahan oli maankäyttösopimusmaksu, jolle ei ole mitään perustetta, jos maan omistaja on Espoo itse. Espoo toki maksoi kaavoituksesta jotakin jollekin kaavoituskonsultille tai virkamiesten palkkoina jne, mutta tämän sopimuksen jälkeen se maksoi oman maansa kaavoituksesta. Eikä varmastikaan tuota summaa. 39 miljoonaa oli virtuaalista rahaa, joka ei sitten koskaan realisoitunut, eikä perikunta sitä saanut. Tuon voi nähdä kaavan ja maankäyttösopimuksen peruuntumisena ja alueen siirtymisenä ilmaiseksi Espoolle. Perikunta jäi siis nuolemaan näppejään. Maa meni, ja ainoa minkä saivat oli sellaisen velan kuittaus, jota ei olisi ikinä ollutkaan, jos ei maata olisi ollut.

Tulevaisuuteen liittyvä sopimus puolestaan koski käyttötarkoituksen muutosta. Jos alue jäisi toimitilarakentamiseen, perikunta ei koskaan saisi mitään. Jos sen sijaan käyttötarkoitus muuttuu, saavat osuuden siitä erotuksesta. Tämän kuvion tarpeellisuus on kyllä hieman kyseenalainen, mutta tuskin erityisen huono siihen vaihtoehtoon nähden, miten lopputulos olisi jos kaava olisi alunperin asuntokäyttöön ja entinen omistaja olisi saanut alueen kaupaksi.

Koko pohdinta on edelleenkin turha, jos luovutettu reilut 6 ha on vain osa alueesta ja osa on kaupattu hyvällä voitolla ja kuitatussa velassa on maankäyttösopimuksia laajemmasta alueesta. Silloin on voitu todella kupata kaupunkia yksityisen hyväksi.
Väärin, väärin. Onhan kuolinpesä toki saanut laajempia maa-alueita kaavoitettua. Parhaat maat on myyty kovalla voitolla. Kuolinpesä on keikkunut pääomatulojensa kanssa verotilastojen kärjessä monta vuotta. Huonoimmat maat, savipellot eivät ole kelvanneet kenellekään muulle kun kaupungille. Mustapekka taitaa jäädä kaupungille käsiin ja kuolinpesä jatkaa porskuttamista miljoonineen.
Käsittämätön kauppa. Ensin maanomistajat rahastavat hyvät tontit ja ne, jotka eivät kelpaa rakentamiseen, myydään Espoon kaupungille järjettömään hintaan. Lisäksi sopimus sisältää käsittämättömän earn-out dealin, jonka perusteella maanomistajat voivat vielä netota lisää. Tosin tämä jäänee teoreettiseksi, ellei kaupunki sitten kohtuullista kuitenkin myöhemmin ehtoa ja päätä vaikka maksaa lisäkauppahintaa yhden kymppimillin verran lisää. Nyt olisi korkea aika tutkia kytkökset, konsulttipalkkiot ja pankkitlit - ei näihin kauppoihin päädytä, jos on puhtaita jauhoja pussissa. Pöyristyttävää, mutta totta. Ja Suomessahan ei tunnetusti ole korruptiota.
Kaavoittamalla maat asuinkäyttöön hinta taitaa helposti tuplaantua. Maanomistajana itseäni harmittaisi etten saanut enempää.
Perikunta rypee aiempien myyntiensä ansiosta rahassa, mutta velkaa ei viitsitty maksaa.
Espoon kaupunki supistaa päivähoitoa, koulutoimintaa, iltapäiväkerhoja, terveydenhuoltoa jne.. edes teitä ei saada aurattua lumesta tai sähkönsaantia kuntalaisille varmistettua, mutta 39 miljoonaa löytyi takataskusta savimaan ostoon kehäII:seen rajoittuvalta läntiltä. Aivan mahtavaa virkamiehet ja -naiset, kerrassaan mahtavaa! Tästäkin polittiinen vastuu kannetaan vain konsulttipalkkioiden muodossa.
http://espoo04.hosting.documenta.fi/kokous/2012231152-9-1.PDF
Luin valituksen, ihan aiheesta tehty, mutta Byman olisi voinut kirjoittaa selkeämmin tuomatta esiin omia näkemyksiä tai muita "humoristisia" heittoja ja olisi puhtaaksi kirjotuttanut esim. asianajajalla.
Tapaushan oli ihan tavallinen. Kaavoittamisesta maanomistajalle seuraavat maankäyttömaksut voidaan maksaa joko rahalla tai luovuttamalla maata. Nyt päädyttiin maan luovutukseen. Ei Espoo voi yksittäisessä kohteessa päätyä normaalin rakennusmaan pakkolunastukseen. Jos tähän mentäisiin, pitäisi sen koskea kaikkea rakennusmaata kaupungissa. Se olisi iso päätös, taitaisi olla perustuslain vastainen. Pakkolunastukset koskevat pääsääntöisesti tiealueiden ym. yhteiskunnalle välttämättömän maan hankintaa.

Uutisen arvoinen oli perikunnan sopimuksessa saama kompensaatio siitä, että kaupunki tulee hakemaan alueelle kaavamuutosta. Se liittyy myös maanomistajan oikeusturvaan: kaupunki ei voi ottaa maata ilmaiseksi, eikä liioin alihintaan. Maan arvo määrittyy rakennusoikeuden arvon mukaan. Asuinrakennusoikeus on lähiöalueilla huomattavasti arvokkaampaa kuin toimitilarakennusoikeus.
Mitähän Espoolta vielä löytyisi muuta myytävää Espoon Sähkön lisäksi. Meikäläisestä näyttää siltä että kohta ei ole kaupungilla rahaa enää mitä syytää virkamiesten tutuille?
Siitä vaan asuntokaava tilalle ja myymään hyvällä voitolla gryndereille!
Valitettavasti keskustelu tästä artikkelista ei juuri nyt ole mahdollista.
Tutustuthan myös keskustelun pelisääntöihin. Kiitos!

Viestejä ilmoittajiltamme