Onko kerjääminen hyväksyttävää, jos sen tekee mainoksen nimissä?
Taiteilija Fredrika Biströmistä kysymys oli niin kiinnostava, että hän maalasi keltaiseen lakanaan silmät ja asettui polvilleen Helsingin keskustan Stockmannin eteen viime perjantaina.
Hullujen Päivien mainoshahmoksi pukeutunut taiteilija kerjäsi tavaratalon edessä puolen tunnin ajan.
Kyse ei ollut mielenilmauksesta vaan performanssitaiteesta. Biström halusi herätellä ihmisiä pohtimaan kerjäämistä uudesta näkökulmasta. "Teos olivat ihmisten reaktiot", Biström selittää.
Ne vaihtelivat hekotuksesta vihaisiin kommentteihin. "Mene töihin", sähähti yksi. Toista kuohutti se, etteivät kerjääjän kasvot näkyneet.
"En nähnyt kankaan takaa kunnolla ihmisten ilmeitä, mutta monet tulivat kysymään, kuka sä oot ja mistä tuut", Biström kertoo.
Nauruista hän päätteli, että jonkinlaista vapautumista ympärillä tapahtui.
"Kerjääminen on herättänyt paljon ristiriitaisia tunteita. Taide on hyvä tapa miettiä, miksi tuijotamme vain kerjääjiä emmekä katso itseämme."
Biström ihmettelee, kuinka päällekäyvä mainoskampanja saa rauhassa velloa katukuvassa. "Ja sitten muutama kerjäläinen aiheuttaa hyvin voimakkaita reaktioita."
Ensi kertaa Biström ei ollut asialla. Kolme viikkoa sitten hän järjesti samalla teemalla ryhmäperformanssin, johon kutsuttiin ihmisiä Facebookin kautta. Ryhmä istui Kolmen Sepän patsaalla kerjäämässä omissa vaatteissaan.
Syyskuussa Biström ripusti kaupungille pikkurahoilla täytettyjä lintulautoja. Ne tyhjenivät nopeasti.