Helsinki on ja on aina ollut kansainvälinen, kiinnostava metropoli.
Tähän lopputulokseen päätymiseen ei Helsingin Sanomien perjantaisessa aamukahvikeskustelussa tarvittu minkäänlaista vääntöä keskustelijoiden, professori, kaupunginvaltuutettu Laura Kolben (kesk) ja toimittaja-juontaja Maria Veitolan kesken.
"120 vuotta sitten kaupunki eli ensimmäistä modernisoitumisen aikaa", Laura Kolbe valotti 1800-luvun lopun Helsinkiä. Esplanadit perustettiin, Kämpin hotelli toi muassaan mannermaista seurustelua. Kaduilla puhuttiin venäjää, ranskaa, saksaa, ruotsia, suomea.
Eikä kansainvälisyys ole mihinkään kadonnut, todisti Veitola.
"Helsinki ei missään tapauksessa ole muiden perässä. Suomalaiset ottavat nyt vaikutteita rohkeasti paljon Tukholmaa kauempaa: Amerikasta, Itä- ja Keski-Euroopasta. Ollaan paljon persoonallisempia kuin Tukholmassa."
Niin on aina ollut, Kolbe sanoi. "Helsinkiin verrattuna Tukholma on sellainen nasta pikku kotikylä."
Lähtökohta Helsingin menestykselle ei ollut hyvä, Kolbe muistutti keskustelua vetäneen Nyt-liitteen esimiehen Ville Blåfieldin kysyessä Helsingin vetovoiman syitä.
"Helsinki on tehty pääkaupungiksi. Se on aika banaalia. Mutta hyvät liikenneyhteydet avasivat Helsingin sydänten kaupungiksi", Kolbe sanoi.
Vetovoimaa Helsingissä on, sen huomasi Imatralla varttunut Maria Veitolakin 1990-luvun alussa.
Merituulten ja neonvalojen Helsingistä tuli hänellekin sydänten kaupunki. "Huomasin heti, että täällä on helppo hengittää."
Helsingin kansainvälisyys on kuitenkin tietyllä tapaa siirtynyt pois keskustasta, Veitola pohti.
"Keskustassa on hienostelevampaa, barcelonalaistyyppisiä baareja. Mutta kun menen Kontulaan tai Jakomäkeen, hämmästyn, kun huomaan olevani melkein vähemmistössä. Saa nähdä miten tässä kansainvälistymisessä tulee käymään: muodostuuko ghettoja kuten muualla?"
Laura Kolbe uskoo Helsingin kestävän. "Helsingin väestö on alun alkaenkin suomalaistunut eri kansallisuuksista. Euroopan ulkopuolelta tuleva integraatio on uusi asia, mutta uskon, että ghettoutumiselta vältytään. Asiaan suhtaudutaan vakavasti, eikä meillä ole siirtomaavaltiotaakan mukanaan tuomaa rasitusta asenteissa."
Keskustelun lopuksi Ville Blåfield esitti kysymyksen metropolimme puutteista. Mitä yöelämästä puuttuu?
"Ravintoloita, baareja ja kahviloita, jotka voisivat olla auki myöhään tai koko yön. Tahtoisin, että voisi mennä muuallekin kuin snägärille, jos tulee nälkä iltayhdeltätoista", Maria Veitola sanoi.
Laura Kolbe komppasi. "Meiltä puuttuu pitkän perinteen ruokaa ja juomaa tarjoavat paikat. Kieltolaki tuhosi paljon ravintolakulttuurissa. Toivonkin, että viinakontrolli loppuisi."
Tiukka kannanotto kaupunginvaltuutetulta, Ville Blåfield huomautti.
"Tottakai helsinkiläisenä otan kantaa. Myös byrokratiaa pitäisi olla vähemmän. Monen unelma on perustaa baari. Miksi se on niin vaikeaa? Toivon, että byrokratiaan löydettäisiin tässä jollakin keinolla joustonvaraa", Kolbe sanoi.