Huhtikuisena yönä katkesi pitkä, vaaleanpunainen elämä. Korkeasaaren vanhin flamingo, nimetön naaras numero 1, sai surmansa ilmeisesti ketun hyökkäyksen uhrina.

Naaras oli syntynyt 21.9.1962. Se oli siis 47-vuotias ja ehti vähän toista vuotta olla koko Korkeasaaren vanhin eläin, sen jälkeen kun kulaani, villiaasi, kuoli.

Flamingoista ei oikeastaan pitäisi puhua yksilöinä vaan monikossa. Niin niiden hoitajatkin tekevät. Flamingot ovat yhteisöllisyyden mestareita.

Linnuilla ei ollut edes nimiä, paitsi yhdellä. Vanhimman, numero ykkösen, tunnisti koivessa olevasta punaisesta renkaasta.

Jos sitä olisi voinut haastatella, se olisi korostanut joukkuetta.

Siksi oli tyylikästä, joskin traagista, että flamingot päättivät päivänsä porukassa.

Korkeasaaren hoitajilla oli kaunis sanonta: "Flamingot eivät koskaan kuole". Ne olivat terveitä ja pitkäikäisiä.

Numero ykkönen oli yhtä vanha kuin Seppo Räty ja Timo Soini . Tai Rolling Stones. Parin vuoden päästä sillä olisi ollut 50-vuotisjuhlat. Sen ikätovereita näkee Suomen Kuvalehden Syntymäpäivät-palstalla.

Tämän flamingo numero ykkösen syntymäpäivä tiedetään, mutta ei syntymäpaikkaa. Se oli puhdasverinen chilenflamingo, mutta todennäköisesti yhtä eurooppalainen kuin mekin.

Suomeen numero yksi saapui yhdeksänvuotiaana. Se tuotiin Kastrupista, Kööpenhaminan läheltä. Siellä toimi aikaisemmin eräänlainen eläinpörssi, josta eläimiä hankittiin vaihtokaupoilla.

Tuohon aikaan Korkeasaaressa pakattiin syksyisin vaihtokelpoiset eläimet ja lähetettiin höyrylaivalla Tanskaan. Tuollaisen vaihdon seurauksena Korkeasaareen saapui vuonna 1971 seitsemän flamingoa – kuusi sinä vuonna syntynyttä ja tämä yhdeksänvuotias naaras. Ei ole tietoa siitä, mihin eläimeen linnut vaihdettiin, mutta ainakin seepra sinne Korkeasaaresta lähti.

Flamingojen hieno väri on peräisin ravinnosta. Korkeasaaressa niiden ruokaan piti lisätä väriainetta samalla lailla kuin kirjolohille, muuten linnut olisivat haalistuneet.

Aikaisemmin flamingoja ruokittiin kalamössöllä, mutta ruoka tahrasi upeat linnut. Sottaiset ja kalanhajuiset flamingot piti pestä kerran kuussa Fairylla. Pesijöitä tarvittiin kaksi. Toinen piti kiinni ja toinen harjasi.

Korkeasaaren viikko sitten kuolleessa laumassa oli 16 jäsentä. Linnut olivat tulleet Saksasta, Ruotsista ja Tanskasta. Lauman jäsenten keski-ikä oli 30 vuotta. Nuorimmat olivat 17-vuotiaita eskilstunalaisia.

Toisin kuin luulisi, flamingolaumassa ei esiinny nokkimisjärjestystä. Numero ykkönen ei iästään huolimatta ollut mikään pomo. Sekin on viehättävä ajatus. Flamingolauma on tasa-arvoisen yhteiskunnan vaaleanpunainen unelma.

Flamingot toteuttavat sitä, mistä hipit ja anarkistit haaveilevat: lauma toimii yhdessä, ilman pomoja. Toisin on esimerkiksi paviaanien keskuudessa, jossa äreät, vanhat urokset määräävät asioista.

Laumahenkisyydestä huolimatta flamingoja karkailee aina joskus, mutta silloinkin ne etsiytyvät muiden lintujen seuraan. Muuan ornitologi muistaa loppuelämänsä sen näyn Virolahdelta, kun flamingo lensi kurkiauran kärjessä.

Korkeasaaren parvi oli kuitenkin liian pieni. Luonnossa flamingot viihtyvät monituhatpäisissä laumoissa, jotka näyttävät kaukaa valtavilta vaaleanpunaisilta lammikoilta. Vasta siellä kavereiden keskellä linnut tuntevat olonsa niin turvalliseksi, että ryhtyvät lisääntymään.

Vain yksi kohtalokkaista flamingoista ei ollut mamu vaan syntyperäinen suomalainen. Se oli syntynyt Korkeasaaressa, ja siksi sillä myös oli nimi: Patti . Se oli 18-vuotias.

Patin syntymä on pieni ihme.

Flamingoja on yritetty saada lisääntymään muun muassa asentamalla seinille peilejä, että lauma näyttäisi isommalta, mutta Korkeasaaren flamingot eivät menneet niin halpaan.

Tarhaflamingojen lisääntymisvaikeudet johtuvat myös eräästä kiusallisesta seikasta. Ne eivät hevin kykene parittelemaan, siis polkemaan, kuten lintujen kohdalla termi kuuluu, sillä ne eivät pääse ilmaan eivätkä näin naaraan selkään.

Vanhemmilta linnuilta, kuten tältä numero ykköseltä, on aikoinaan amputoitu siivestä yksi nivel, jotta ne eivät lentäisi karkuun. Enää niin ei tehdä, vaan linnuilta poistetaan vain muutama siipisulka.

Lentokyvyttömänä parittelu on vaikeaa. Flamingollahan on hyvin pitkät jalat, eikä teline tule kysymykseen.

Mutta jostain syystä oikein sateisena kesänä parittelu saattaa onnistua. Sellaisena Pattikin syntyi. Pitkät sateet lupaavat varmaa ravintoa poikasille, joten lisääntymiselle on silloin erityisen otollinen hetki.

Mutta nämä ovat kyllä flamingojen yksityisasioita.

Numero ykkönen oli nähnyt paljon elämää. Sitä katsomaan tulleet lapset olivat kasvaneet aikuisiksi ja tuoneet omat lapsensa keväisin Korkeasaareen. He eivät tienneet katsovansa samaa lintua kuin lapsena.

Keski-iässä on opittu jo hyväksymään väistämätön. Silloin aletaan arvostaa levollista ja turvattua elämää, lämpöä ja säännöllistä ruokintaa. Flamingolaumassa oli viisautta ja kokemusta. Hiljaista tietoa.

Sitten yhtenä kevätyönä tuli jäitä myöten kettu ja katkaisi pitkän, vaaleanpunaisen elämän. Niin elämässä käy, kettu voi tulla.