Olipa kerran, jossain Kehä kolmosen ja parodian tuolla puolen, musiikinlaji nimeltä black metal. Sitä tekivät pitkätukkaiset nuoret miehet, jotka lauloivat – oikeastaan örisivät – pimeydestä, Saatanasta, kuolemasta ja muista monien mielestä masentavista aiheista.
Tämä raskaan musiikin äärimmäinen muoto oli poikkeuksellisen suosittua Pohjoismaissa: Norjassa kourallinen asianharrastajia poltti maan tasalle kymmeniä varhaiskeskiaikaisia sauvakirkkoja. Murhiakin he tekivät. Kauheaa oli, ei sitä käy kieltäminen.
Mutta black metal voi olla viihdyttävääkin. Sami Kettusen Suomi-bläkkiksestä kertova dokumentti Loputon Gehennan liekki on ehtinyt jo trailerillaan kirvoittaa hilpeitä kommentteja YouTubessa. Ensimmäisten viiden päivän aikana pätkän oli katsonut 15?000 ihmistä, vaikka alakulttuurista onkin kyse.
Katsojat kommentoivat vajaan minuutin mittaisen trailerin meuhkaamista ja uhoa muun muassa seuraavasti:
"Ihan vitun säälittäviä meikki?heikkejä teiniangstikrumeluureissaan!” ”True Black metal -mies asuu mummon mökissä, vetää pappatunturin ketjurasvat naamalle, käyttää verkkopaitaa ja juo sahtia kahvikupista \m/”.
Kieltämättä hommasta välittyy paitsi pelihousujen myös liiman haistelun tunnelma. Täyspäisimmätkin alan miehet rinnastuvat trailerissa sekavimpiin huurupäihin.
- Osa on jo aikaisemmin pyytänyt osuuttaan poistettavaksi siitä. Ulkopuoliset, jotka ovat sattuneet näkemään pätkiä siitä, ovat tulleet pyytämään, että älä julkaise sitä. Mutta tuo traileri on tarkoituksella tehty provosoivaksi, joka on varmasti hyvä asia. Ei sitä muuten olisi niin montaa kertaa katsottukaan, Kettunen sanoo.
Black metalissa, kuten muissakin alakulttuureissa, elää vahvana asianharrastajakultti. Syvällä bläkkispiireissä ei tykätä, että hommaa vatvotaan julkisuudessa.
- Osa on varmasti sitä mieltä, ettei tuollaista underground black metalia pitäisi tuoda julki kaikin keinoin, Kettunen epäilee.
Kettunen itse on harrastanut bläkkistä 1980-luvun lopusta lähtien, järjestänyt keikkoja ja julkaissut levyjä. Hän kertoo, että ensiksi tuli musiikki, sitten vasta satanismi.
Niin, mitä tämä satanismi nyt tarkalleen ottaen on?
- No se on monille ihmisille niin eri asia. Lähinnä mä näkisin, että se on sellaista voimaa, joka tulee sieltä pimeältä puolelta tai asioista, joilta ihmiset tuppaavat sulkemaan silmänsä. Sellaista totuudenetsintää, jossa ei kaihdeta sellaisiakaan asioita, jotka yleensä mielletään pahuudeksi, Kettunen muotoilee mietittyään hetken.
Näyttäisi siltä, että tämä syvien ja alkuvoimaisten totuuksien etsiminen manifestoituu osalle alan miehistä varsin koomisena totisuutena. Vai voisiko sittenkin olla, että koko homma on ihan huumoria? Niihin kuuluisiin kukkahattuihin pukeutuvien tätien ja setien järkyttämistä?
- Kyllä nämä leffan ihmiset ovat ihan sitä mieltä kuin he sanovat, Kettunen vakuuttaa.
No mutta sittenhän osa tästä porukasta vaikuttaa ihan seinähullulta. Kettusta tämä päätelmä huvittaa suunnattomasti.
- Tietynlainen hulluus liittyy tuohon kulttuuriin. Olisi feikkaamista, jos se ei tulisi ilmi, hän sanoo.
Otto Talvio
Loputon Gehennan liekki esitetään Night Visions -elokuvafestivaaleilla Maximissa (Kluuvikatu 1) to 27. 10. klo 19.15. Liput 8 e. Night Visions 26.–30. 10. www.nightvisions.info