Tee oma uutinen pääkaupunkiseudulle

Huom! Tutustuthan myös lukijan uutisten pelisääntöihin. Kiitos!

Lisää artikkeliin kuvia

  • Poliisin merkistsemä hylsy kauppakeskus Sellon Prisman sisätiloista.|

Lähestymiskieltojen määrääminen on asiantuntijan mukaan vähentänyt väkivaltaa ja suojannut ihmisiä häirinnältä. Viranomaisilla ovat kuitenkin keinot vähissä, jos lähestymiskieltoon määrätty ihminen päättää olla Espoon tapauksen tapaan piittaamatta kiellosta.

Poliisin mukaan Ibrahim Shkupolli oli rikkonut entisen naisystävänsä hakemaa lähestymiskieltoa ainakin kahdesti ennen surmia. Nainen ilmoitti rikkomisista poliisille marraskuun puolivälissä.

Ampuja oli vastoin kieltoa soittanut naiselle puhelun, johon hän ei vastannut. Lisäksi mies lähetti naiselle tekstiviestin.

Lähestymiskiellon rikkominen ei ole harvinaista.

Asiaa tutkittiin vuonna 1999, jolloin lähestymiskielto otettiin käyttöön Suomessa. Tuolloin 30 prosenttia lähestymiskieltoa hakeneista ilmoitti poliisille, että kieltoa rikottiin.

"Määrä on todellisuudessa korkeampi, koska kaikki uhrit eivät ilmoita rikkomisesta poliisille", huomauttaa Helsingin yliopiston kriminaalipsykologian dosentti Helinä Häkkänen-Nyholm .

Hänen mukaansa lähestymiskieltoa rikkovat selviävät useimmiten sakoilla. Vain harvoille on tuomittu vankeutta. Selvä valtaosa lähestymiskielloista liittyy Espoon tapauksen tapaan päättyneeseen parisuhteeseen.

"Tietääkseni Suomessa ei ole tutkittu, kuinka suuri osa lähestymiskieltotapauksista johtaa henkirikokseen. Kyse on yksittäistapauksista", Häkkänen-Nyholm arvioi.

Hän pitää lähestymiskieltoa varsin tehokkaana keinona suojata terveyttä ja rauhaa.

"Kahdessa tapauksessa kolmesta lähestymiskieltoa ei rikota tai ainakaan se ei tule poliisin tietoon. Lisäksi tutkimuksemme mukaan rikkomistapauksissa väkivaltainen käyttäytyminen on vähentynyt aiempaan verrattuna", Häkkänen-Nyholm kertoo.

Entä jos väkivaltaan taipuvainen ihminen ei suostu noudattamaan kieltoa?

"Tähän ei ole yleispätevää vastausta", Häkkänen-Nyholm sanoo.

Vaihtoehtoja voivat olla esimerkiksi puhelinnumeron ja asuinpaikan vaihtaminen tai turvakoti. "Sen sijaan vainoajan määrääminen hoitoon on todettu maailmalla hyvin vaikeaksi", Häkkänen-Nyholm kertoo.

Häkkänen-Nyholmin mielestä on ongelmallista, ettei lähestymiskielto rankaise vainoajaa ennen kuin hän rikkoo kieltoa. Siten vainoaja saattaa voida häiritä elämää monella sellaisella tavalla, jota ei ole kiellossa määritelty.

Häkkänen-Nyholm ehdottaa ratkaisuksi ihmisen vainoamisen kriminalisointia. Vainoaminen on tehty rangaistavaksi ainakin kahdeksassa muussa EU-maassa.

  • Lasse Kerkelä, HS

Keskustelu kommenttia Osallistu keskusteluun

Valitettavasti keskustelu tästä artikkelista ei juuri nyt ole mahdollista.
Tutustuthan myös keskustelun pelisääntöihin. Kiitos!

Viestejä ilmoittajiltamme