Varjoliitäjät nousivat Helsingin taivaalle

Helsingin keskustan taivaalla saattoi keskiviikkona iltapäivällä nähdä jotain isoa, siivekästä ja pörisevää.

Kolme pohjalaismiestä ampaisi Töölönlahden rannasta moottoroitujen varjoliitimiensä kanssa kaupungin ylle.

"Töölönlahti oli erinomainen startti- ja laskeutumispaikka", kertoo ähtäriläinen varjoliitäjä Aarno Isomäki .

Ilmatilamääräyksien mukaan 300–400 metrin korkeudessa, eli vapaassa ilmatilassa, moottoroitu varjoliitäminen on sallittua. Valvottu ilmatila alkaa 400 metrin jälkeen.

Miltä kaupunki näyttää varjoliitäjän silmin?

"Kuin nojatuolin olisi raahannut kaupungin päälle ja katsellut sieltä maisemia", kuvailee pyhäjärveläinen varjoliitäjä Jari Kokkonen puolitoista tuntia kestänyttä lentoaan Helsingin ja Espoon yllä.

Hänen 70 kilometrin pituinen lentonsa suuntasi Espoon Suvisaaristoon, Tapiolan kautta takaisin Helsingin suuntaan Katajanokalle ja Korkeasaareen.

Ennen lentoa varjoliitäjän on otettava huomioon sääennusteet, tuulen suunta ja mihin lentoalueelle esteetön tuuli sopii.

Moottorin ansiosta liitimellä pääsee lähtemään lentoon muun muassa pelloilta ilman rinteen tai hinauskaluston tuomaa apua.

"Jos mopobensalla käyvä moottori sattuisi sammumaan, kelpaavat jääalueet, rannat ja urheilukentät hätätilassa laskeutumispaikoiksi", sanoo itsekin kerran tyhjälle urheilukentälle laskeutunut ähtäriläinen varjolentäjä Arto Halttunen .

Varjolla voi liidellä vielä noin kahden kilometrin matkan sen jälkeen, kun moottori on sammunut.

Ilmassa voi törmätä myös näkymättömiin esteisiin, koska kaupungin rakennukset voivat aiheuttaa turbulenssia.

"Taitava lentäjä selviää sellaisistakin paikoista, joihin viisas lentäjä ei edes joudu", Kokkonen naurahtaa.