Helsingin viemäreihin pääsee kuusi onnekasta kaupunkilaista 2. syyskuuta. Vartti-lehti, Open House Helsinki -tapahtuma ja HSY arpovat kierrokselle kolme kahden hengen lippua.
Harva on Helsingin alla mutkittelevissa viemäreissä käynyt.
- Kuivapuku on ehdoton varustus. Mutta silti pesulla käyminen töistä tullessa on tärkeää, viemärisukeltaja Timo Kurppa sanoo, ja kollega Janne Moisio nyökyttää vieressä.
Tunneleista virtaa kaikki se, mitä ihmiset keksivät huuhtoa alas vessoistaan.
- Ei se niin kamalaa ole kuin luulisi. Haisee enemmän kuselle kuin paskalle, Moisio rohkaisee.
Viemäriverkosto jatkuu tuhansia kilometrejä
Moisio ja Kurppa ovat maan ainoat viemärisukeltajat. Vain Helsingissä on isoja, kulkukelpoisia viemäreitä - lähes 90 kilometrin verran. Tunnelit ovat kolmen-neljän metrin korkuisia. Pienet putket mukaan luettuna verkosto on lähes 2 600 kilometrin mittainen.
Miehet huristavat pimeydessä mönkijällä. Tällinkiin kuuluvat myös paineilmalaitteet, taskulamppu, kaasumittari ja kypärä.
Viemäreiden kunto pitää tarkistaa määräajoin ja esimerkiksi ennen sekä jälkeen rakennustyömaiden räjäytysten. Sortumat raivataan useimmiten käsin.
Yleensä viemäreihin mennään öisin, jolloin veden pinta on matalalla.
- Kerran Kivikon kohdalla alkoi pinta nousta. Vesi nousi kainaloihin asti, ja jouduimme kelluttamaan mönkijän ulos, Kurppa muistelee.
Rottiin törmää harvoin
Kun viattoman näköisistä metalliovista astuu tunneliin, jäteveden haju lyö naamalle. Se on, kuten luvattu, siedettävä.
Pimeydestä virtaa viaton, ruskea puro. Ääni on kaiun ansiosta kuin isossakin koskessa. Rantaliejussa lojuu solmittu kondomi. Sitä ympäröivät somat tassunjäljet.
Rottien myrkytys on osa viemärisukeltajien toimenkuvaa.
- Tunneleissa ei juuri näe rottia. Kerran ne kyllä innostuivat pesimään Pasilan poliisitalon alaisiin käytäviin. Elukoiden määrä oli semmoinen, että tämä poika tuli juosten pois. Ja siihen osaan tunneleita en enää mene, vaikka rotat on hävitetty aikaa sitten, Kurppa vannoo.